17. helmikuuta 2015

YHDEKSÄN FAKTAA

Tiistaiset moikat! Laskiaistiistain mäenlaskut saavat nyt jäädä yhä edelleen jylläävän flunssan vuoksi. Mutta aamuiselta kauppareissulta ostetut mansikkahillo ja kermavaahto saivat mut kuitenkin nousemaan sohvalta paistamaan pullia! En ole tainnut kertaakaan kotikotoani pois muutettuani paistaa itse pullia, joten olihan se jo aikakin. Heh. Piti ihan kuvamateriaalia laittaa äidille ja siskolle. Äiti kehui, mutta siskon vastaus ''mitä noi on'', sai mut kuitenkin epäilemään, että voiko nää olla ees hyviä. Joten pakko oli äsken maistaa ja todeta, että kannattais muidenkin tulla ketkä epäilee ettenkö olis onnistunut pullantuoksuisen kotiäidin saappaissa sitä paria tuntia mitä koko operaatio vei aikaa!

Mutta nyt niiden faktojen pariin, joita on toivottu! Edellisiä faktapostauksia voi lukea täältä ja täältä.


Mulla on tapana selittää käsillä samalla kun puhun. Oon joskus yrittänyt keskittyä puhuessani siihen, että pidän kädet paikallaan. Eihän siitä tullut mitään, siis puhumisesta eikä siitä käsien paikallaan pitämisestä.

Pitsassa tykkään enemmän reunasta kuin niistä täytteistä. Jos näyttää etten jaksa syödä koko pitsapalaa, niin syön aina mieluumin reunat, kun taas moni jättää juurikin ne reunat syömättä.

Oon todella huono päättämään tietyissä asioissa. Saatan pitkään miettiä ja pohtia kummin olisi parempi. Joissakin asioissa oon kokenut tämän hyväksi piirteeksi, mutta välillä ärsyttää kun päätösten tekeminen tuntuu niin pirun vaikealta. Toisinaan taas teen asioita ja päätöksiä todella spontaanisti. Tämä riippuu niin asiasta.


Pidän kameran muistikortin yleensä tyhjänä aina sen jälkeen, kun uusimmat kuvat on siirretty koneelle. Ahdistun ajatuksesta, missä muistikortti on niin täynnä ettei uusia kuvia mahdu enää ja joudun valikoimaan poistettavat kuvat ennen uusien ottamista.

Vaikka oon jo reilut kolmen vuoden ajan keittänyt perunat, riisit ja makaronit yleensä vain kahdelle hengelle, en edelleenkään osaa keittää juuri sopivaa määrää. Ja siis yleensä keitän aivan liian paljon..

Mun on todella vaikea soittaa tuntemattomille ihmisille. Pelkään, että en saa sanoja suusta, tai ääni onkin käheä juuri silloin kun sanon ensimmäiset sanat. Tai jos puhelimen toisessa päässä onkin joku törkeän ärsyttävä ihminen, joka ei lainkaan osaa puhua muiden kanssa..tämän takia venytän jopa lääkäriin soittamista!

Oon todella luonnonläheinen ihminen. En ehkä ulkonäöllisesti, mutta viihdyn hyvin mökillä, metsäpoluilla ja patikoimassa yms. Se luonnon rauha ja levollisuus! Onko mitään parempaa tapaa rentoutua?


Kun vain ajattelenkin noin kuukauden päästä koittavaa 22-vuotis syntymäpäivääni mua alkaa ahdistaa. En tiedä miksi, nuorihan minä oon kuin mikä vielä! En ole koskaan ennen kärsinyt minkäänlaisesta ikäkriisistä, eikä mun mielestä näin nuorena vielä pitäisikään. Mutta siitäkin huolimatta löydän itseni ikäkriiseilyn parista liiankin usein.

Mun kaksi pidempiaikaisinta ystävää asuu satojen kilometrien päässä. Pidän heihin yhteyttä jos en päivittäin niin ainakin viikoittain ja aina kun nähdään jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Edes eri elämäntilanteet eivät ole hajoittaneet näitä kahta rakkainta ystävyyssuhdetta.

Löytyykö teiltä samankaltaisuuksia? :) 

18 kommenttia:

  1. Löyty paljon yhteistä! mutta oon ehdottomasti kanssa samanlainen käsillä selittäjä ;-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii Sofia, ihana <3 :D

      Poista
  2. Ihanaa, kun tunnistin siut kyllä jälleen joka kohasta! Oot hassu <3 ja nyt kun kävin enemmän tuota tulevaa 22 ikävuotta ajattelemaan niin totta, kyllä se vähän itseasiassa ahistaa!! Ollaan jo iha vanhuksia :o oletan, että mie saatan olla toinen noista pidempikaikasista ystävyyssuhteista, ihanasti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tunnistit näistä mut! <3 Voi ei, onneks me saadaan juhlia meitä ikäloppuja toivottavasti yhdessä :D Sinä oot juurikin tuo toinen, olet rakas! <3

      Poista
  3. Kiva postaus!!

    olemmekoyksin.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Ihanan valoisia kuvia ja muutenkin tosi ihana postaus! <3 Mie en samanlainen ainakin tuo tuntemattomalle soittamisen, ikäkriiseilyn ja päätöksenteon suhteen. :) Lisäksi keitän kans liikaa makaronia joka ikinen kerta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että löytyi jotain samaa :D <3 Kiitos paljon <3 Kevät, aurinko ja niiden tuoma valoisuus tekee ihmeitä kuville :)

      Poista
  5. nää on aina ihan huippuja postaksia♥ löysin muutamankin kohdan joka täsmää itseeni, vaikka tuo päätösten tekeminen tai kameran muistikortin tyhjentäminen, heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei en ookaan ainut joka tyhjentää kameran muistikortin! Jee :D Ihana Tuuli, kiitos <3

      Poista
  6. ihania juttuja, mä niin tykkään näistä sun faktapostauksista! :D bongasin itteni kans monesta kohtaa, kuten varmaan oot huomannutkin niin täältä löytyy kans yks käsillä selittäjä.. :D mäkin oisin kauheesti halunnu tehä pullia, mutta tänään kymmeneltä koulusta päästyä kaaduin vaan peiton alle nukkumaan, hupsiis. ja sit olikin loppupäivä ihan täynnä ohjelmaa. mutta ihana oot, puspuss ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sait hymyn huulille tällä ihanalla kommetilla! :D <3 Ounoouu, onneks pullia voi tehdä muulloinkin kun laskiaisena ;) puss <3

      Poista
  7. Faktapostaukset vaan on aina yhtä kivaa luettavaa ! Näistä saa aina hyvin infopaketin ;) Näistä nyt ei samanlaisuuksia oikeastaan löytynyt, tai no läheisiä ystäviä asuu itsellänikn kauempana mutta onneksi välimatka ei ole este ystävyydelle.<3 Minä taas jätän pizzasta aina reunat syömättä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit <3 Nimenomaan, tai jos on niin sitten ei ole kyseessä tosiystävyys! :) Hassua, me täydennettäis toisiamme aika hyvin :D

      Poista
  8. Tosi kiva postaus, näitä faktapostaksia on aina hauska lukea! :) Haha jotenkin "kiva" kuulla, etten oo ainut ketä hieman ahdistaa tulevat synttärit. Mä täytän maaliskuun alussa myös 22 ja jotenkin hirvittää koko ajatus, vaikka se onkin ihan älytöntä :D Mä en myöskään yhtään tykkää soittaa tuntemattomille ihmisille ja se on välillä ollut aikamoinen ongelmakin.. Onneks toi on vähän sentään helpottunut tässä parin viime vuoden aikana, vaikkei se soittaminen vieläkään kivaa ole :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh helpottavaa tosiaan kuulla että on muitakin joita tuo ikä jostain syystä näin etukäteen jo ahdistaa :D Ihanaa kun muutama sama piirre löytyi! :)

      Poista
  9. ...ääks karkasikohan mun kommentti ennen aikojaan? No, kirjoitellaan varmuudeksi uusiksi. Eli tosiaan samankaltaisuuksia löytyy. Itsekin inhoan vieraalle ihmiselle soittamista. Just esimerkiksi lääkärille ajan varaaminen on musta ihan kamalaa ja mielelläni vitkutankin sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Yks mun ahdistavimpia muistoja Rooman vaihtoajalta on se, kun jouduin kerran soittamaan italiaksi kaupungin puhelinvaihteeseen kysyäkseni erästä tietoa omaan asumiseeni liittyen. Tärisin varmaan tunnin sen jälkeen niin etten saanut muuta tehtyä, kun se oli vieraalla kielellä ihan megakauheaa :D

    Ja täällä on samat ongelmat myös kahden ihmisen ruokamäärän arvioimsessa, ihan mahdotonta edelleen 5,5 yhdessä asutun vuoden jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua ja vielä vieraalla kielellä! Hui :D Mulla olisi varmaan jäänyt soittamatta :') Ihanaa, kiitos kommentista <3

      Poista

Kiitos kommentista! Piristät sillä päivääni ♥