18. joulukuuta 2015

18. LUUKKU - LAPSUUDEN JOULUT



Mun lapsuuden joulut eroaa aika paljonkin siitä mitä ne nyt ovat olleet muutaman vuoden ajan. Lapsuusjouluissa oli aina jokin taika. On joulussa yhä se jokin taika, mutta lapsuudessa joulu oli jotain spesiaalia pienelle ihmiselle. Aattoa odotti kuin kuuta nousevaa, ja mahan pohjassa tuntuivat miljoonat perhoset joulupukkia odotellessa. Oon hyvin kiitollinen siitä vanhemmilleni, että he pitivät joulupukin salaisuutta yllä hyvinkin pitkään.

Aattoaamut alkoivat aina aikaisin ja ensimmäisenä rynnättiin sohvalle katsomaan joulupukin kuumalinjaa. Ikinä en itse sinne uskaltanut soittaa, mutta silti sitä oli kiva katsoa. Samalla syötiin aamupalaa, jonka äiti oli meille lapsille aina loihtinut. Samoihin aikoihin isä alkoi viritellä joulukuusta jalustalleen. Aamuaskareisiin kuului myös joulukuusen koristelu, joka me lapset saatiin hoitaa. Äiti aina etsi viime vuotiset koristeet varaston kätköistä ja siinä me istuttiin lattialla ja selvitettiin sotkussa olevia valoja. Isä kyllä hoiti tähden kuusen latvaan, sillä mun tai sisarusteni pituus ei vielä riittänyt :')

Päivällä ulkoiltiin ja sytyteltiin ulkotulet valmiiksi, jotta pukki näkee tulla myös meille. Ulkona hommattiin punaposket ja sisälle tullessa nälkä oli aina jo niin suuri, että äiti ryhtyi laittamaan jouluruokaa. Sillä aikaa yleensä telkkarista rupesi pyörimään joku joululeffa, yleensä joulupukki ja noitarumpu.



Vihdoin jouluruokien pariin. En ikinä ole suostunut syömään moniakaan jouluruokia ja yleensä lautaselta hävisivät vain perunat, lohi ja karjalan piirakat. Näin on yhä nykyäänkin, vaikka olenkin opetellut syömään joulukinkkua ja karjalanpaistia. Tänä vuonna aion maistaa porkkanalaatikkoa. Lapsuudessa vietettiin aattoiltaa yhdessä sukulaisten kanssa. Oltiin joko meillä tai sukulaisten tykönä. Parikin aattoiltaa ovat jääneet selvästi mieleeni. Kerran katolta kuului ihan oikeasti ääniä ja kuulosti kuin joku olisi siellä kävellyt! Ja yhtenä jouluna pukilla oli pari tonttuakin mukana, jotka leikkivät ja lauloivat meidän lasten kanssa. Meidän täytyi sisarusten ja serkkujen kanssa aina laulaa tai hiukan isompina, kun osasimme myös soittaa pianoa ja kannelta, niin esittää pukille jotain ennen lahjojen jakamista. Joka vuosi joku lapsista pääsi pukin kaveriksi jakamaan lahjoja. Ja voi sitä lahjojen määrää! Kilpailu oli kova siitä kuka saa isoimman lahjan tai vaihtoehtoisesti siitä kuka saa eniten lahjoja :')

Aattoillat kuluivatkin pitkälti lahjojen parissa ja nukkumaanmenokin venyi hurjan myöhälle. Mutta aattoilta pitkä on... ;)

Millaisia teidän lapsuusjoulut ovat olleet? :)

6 kommenttia:

  1. Sun lapsuuden jouluaatoissa on kyllä paljon samaa mitä täälläkin :') Mun on pakko aina joka jouluaatto nähdä lumiukko, EDELLEEN :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eii, lumiukko! Ihana Emilia :D <3 toivottavasti pääset tänäkin vuonna tekemään, eikä musta joulu valtaa suomea!

      Poista
  2. oii miten ihana postaus! ♥ ihana kurkistus sun lapsuuden jouluihin, jotenkin pääsi itekin ihan joulufiiliksiin tätä lukiessa :D paljon on samaa ollut munkin lapsuusjouluissa :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Jenni! :) Kiitos <3

      Poista
  3. Hyvin samalta kuulostaa kuin omatkin lapsuuden joulut :) lisäksi käytiin monesti isän kanssa kierros hautausmailla. Nykyisin tuota the jouluntaikaa pääsee elämään uudelleen omien lasten kautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana aina tullakin teille aattona ja nähdä iloitsevat lapset <3

      Poista

Kiitos kommentista! Piristät sillä päivääni ♥