9 positiivista asiaa viime viikolta

Viime viikko oli melkoista haipakkaa. Töiden alku ja sen yhdistäminen perhe-elämään vaatii hiukan totuttelua. Tai oikeastaan aika paljon. Vähemmästäkin työmäärästä väsyy, kun se tulee ihan yhtäkkiä pitkän tauon jälkeen. Mua on aina auttanut positiivisten asioiden miettiminen, kun tuntuu, että arki painaa päälle ja vie liikaa ajatuksia itseensä. Muutenkin tykkään lukea muiden positiivisia juttuja sekä kiitollisuuspäiväkirjoja, sillä ne antavat toivoa siitä, ettei maailma olekaan niin paha paikka, kuin välillä voi tuntua. Ja ehdottomasti parempi vaihtoehto illalla on miettiä muutama asia mistä on kiitollinen just siinä päivässä, kuin niitä mitkä ovat esim. epäonnistuneet tai muuten aiheuttavat harmaita hiuksia. Mistä asioista sie oot onnellinen viime viikossa? Tai tässä päivässä?

💛 Pitkään odotettu keskosperheiden tapaaminen, josta en tuntenut entuudestaan kuin yhden perheen. Oli todella ihana tavata muitakin perheitä, jotka ovat tavalla tai toisella kokeneet keskosuuden ja oli mielenkiintoista kuulla miksi muille on syntynyt pienen pieniä keskosia. Keskosuus on asia, joka koskettaa mua nyt ja aina. Kaikkea sitä mitä keskosperheet käy läpi, ei voi ymmärtää, ellei itse ole kokenut samaa. Vertaistuki on parasta!

💛 Olimme ystäväni kanssa nähneet viimeksi heinäkuun alussa ja nyt päästiin viimein vaihtamaan taas kuulumisia. Oli ihana jutella hiukan syvällisempiäkin ja kuulla kuinka ystävällä oli alkanut opiskelut.

💛 Hemmotteluhoito Eco Beautylla. Oon todella huono käyttämään lahjakortteja, yleensä käyttö venyy ihan viime tippaan niinkuin nytkin, mutta nyt voin sanoa että onneksi! Koska juuri tätä hemmottelua kaipasin kiireisen työviikon keskelle. Valitsin hoitovalikoimasta kukkatippahoidon, joka oli ihan äärimmäisen ihana. Enkä olisi jotenkaan voinut uskoa intuition olevan niin vahva, että se oikeasti johdattaisi niin lähelle itseä, joten sekin oli todella positiivinen yllätys!

💛 Iltalenkki naapurin kanssa. Mikä voisikaan piristää enemmän kuin ottaa iloinen naapuri mukaan lenkkiseuraksi ja höpötellä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä!

💛 Joka päivä töistä kotiutuessa vastassa ovat olleet rakkaan lapseni hymyilevät kasvot! No words needed.

💛 Myöhäinen illallinen veljien, mieheni sekä veljeni tyttöystävän seurassa. Sekä lounas ihan kaksin mieheni kanssa! Sanoinkin miehelleni, että onpa hassua, kun ei tarvitse höösätä ketään tai miettiä kuinka paljon sitä ruokaa pienistä sormista lentää lattialle. 

💛 Viikon ruokaostosten tekeminen sunnuntaina. Miten ihana onkaan aloittaa uusi viikko, kun jääkaappi ei huuda tyhjyyttään!

💛 Muutama tunti mökillä tekee ihmeitä mielelle! Rentoutuminen ja rauhoittuminen onnistuu kaikista parhaiten siellä: keskellä ei mitään, veden äärellä, luonnon rauhassa. 

💛 Sivutyön uuden menestysmallin koulutus. Rakastan sitä porukkaa, josta saa aina uutta energiaa, heiltä saa uusia ideoita ja tukea oman polun tallaamiseen. Ja kaiken lisäksi uusi menestysmalli kuulostaa ihan super mahtavalta! Unelmat on tehty toteutettaviksi 💝 

mitä kuuluu?

Moi! Hiukan on aikaa kulunut viimeisimmästä postauksesta. Mutta annettakoon se anteeksi. Oon nyt ollut aika paljon ihan vain lastani sekä miestäni varten. Vietettiin yhteistä kesälomaa, sillä mies oli lomalla ja mullakin loppui heinäkuun lopulla mammalomailu ja jäin suoraan kesälomalle vielä neljäksi viikoksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä vuoden ja neljän kuukauden kotilomailu, sillä palasin tällä viikolla takaisin töihin. Vähän on haikeat fiilikset, mutta eiköhän se tästä lähde, kun vauhtiin pääsee. Oon tosi kiitollinen, ettei kaikki uusi ala samaan syssyyn, vaan isimies jää kuukaudeksi koti-isäksi, joten saan rauhassa palailla työelämään ennen kuin pikkumuru aloittaa hoidon.

Sen lisäksi, että oon nauttinut perheestäni ja kesästä, joka olikin oikea kunnon hellekesä, niin oon myös paininut ja punninnut blogin aihepiiriä ja sisältöä. Olisi ihana kirjoittaa tänne äitinä, mutta äitimaailma on niin älyttömän kova, ja tarkemmin kun mietin niin mulla ei varsinaisesti ole mitään sanottavaa, enkä halua lastani niin sanotusti yhdeksi päätähdeksi tänne. Hän on toki iso osa mua ja miun elämää, mutta haluan pitää blogin vain omana paikkanani. Haluan kirjoittaa tätä Roosana, ihan omana itsenäni. Kaipaan sitä intohimoa kirjoittamiseen, jollaista koin, kun kirjoitin tätä blogia pari vuotta sitten. Ideoita tulvi ja kumpuili ja niistä kirjoitin. Tämä oli sellainen pakopaikka ja rakas harrastus. Haluan, että se on sitä nyt tästä eteenpäinkin. Postaustahti toki ei varmasti tule olemaan sellainen kuin joskus, mutta aika näyttää!

Jotenkin, kun oon selkeyttänyt asian ytimen itselleni, oon ollut todella innoissani tästä! 

Käytiin eilen myöhäisellä päivällisellä Kerubissa. Oli vaihteeksi kiva vaihtaa vähän vapaammalle ja unohtaa ne arkiasiat, jotka ovat nyt tällä viikolla pyörineet aika vahvasti mielessä. Oon alkanut stressaamaan pienistäkin asioista, kuten omasta nukkumaanmenosta. Illat ovat olleet aina sitä aikaa itselle ja parisuhteelle, kun juniori on mennyt jo yöunille. Nykyisin en osaa yhtään enää rentoutua ja rauhoittua, sillä mietin vain seuraavaa aamua ja päivää. Tuntuu etten ole enää balanssissa. Balanssi itsensä kanssa ja sisäinen hyvinvointi on tärkeää. Siksi päätinkin keskittää jatkossa ajatukseni ja tekemiseni mulle tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen, kotona oleskeluun, kauneuteen ja ystäviin. Mitkä on siun arjen voimavaroja? Miten rentoudut parhaiten?

Oikein ihanaa sunnuntaita just sulle! 💛