gaala-asu & 8 kk kuulumiset

Moikka!

Eilen meidän pikkumiehelle tuli täyteen 8 kuukautta ikää (ki 6kk)! Jotenkin aina, joka kuukausi, sinä samana päivänä kaivelee joko puhelimesta tai läppäriltä ne kuvat ja videot sairaala-ajalta. Muistot elää ❤ Vaikka ne ovat haikeita, niin silti niistä on myös tosi kiitollinen ja onnellinen.

Tällä hetkellä meillä asuu aikamoinen vauhtiviikari, sillä Kaapo oppii koko ajan lisää ja on oppinut uusia taitoja todella lyhyessä ajassa. Hän konttaa jonkin verran jo, mutta mittarimatona pääsee nopeammin, joten jos tulee kiire, hän valitsee tottakai nopeamman tavan liikkua 😄 Harjoiteltiin yksi päivä polvillaan seisomista tukea vasten ja seuraavana päivänä hän itse kiipesi polviseisontaan sitteriä vasten. Ja nyt tätä on tapahtunut jo useamman kerran. En kestä, kuinka älykäs lapsi. En muuten häntä vartavasten opettaisi oppimaan näin aikaisessa vaiheessa mitään, mutta meidän elämää varjostaa refluksi, joka puhkesi takaisin Kaapon alkaessa liikkua. Pystyasennosta olisi paljon apua! Ainakin näin oletetaan. Lastenlääkäri myönsi Kaapolle lääkkeen,  joka on vihdoin parin viikon käytön jälkeen alkanut auttaa. Mutta kyseisen lääkkeen käyttöaika on yksi kuukausi ja me lopetellaan se tuossa vapun jälkeen. Sitten on vain arvailujen varassa palaako oireilut. On ollut todella kurjaa katsoa vierestä, kun toinen kärsii, tuntee kipua ja oksentaa useamman kerran päivässä. Olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että lääkäri uskoi mun kertomiset heti, sillä monesti refluksitapauksissa lääkäri on vaikea saada uskomaan todellinen avun tarve.

Viime postauksessa mainitsinkin käyneeni blogisiskojen kanssa Indiedaysin Blog Awards -gaalassa. Edellinen blogini oli tyyliä ja lifestyleä, ja kun sen blogin silloinen tie tuli tien päähän, en asukuvattavana olekaan ollut. Joten oli kieltämättä aika hassua heilua kameran edessä todella todella pitkästä aikaa. Onneksi Jennillä ja Emilialla oli kärsivällisyyttä tähän hommaan mun kanssa. Kiitos tytöt ❤

Mulla ei ehtinyt varsinaista kamalaa asukriisiä gaala-asun suhteen tulemaan, vaikka olinkin vastikään heittänyt suurimman osan vaatteistani kirppikselle. Muistin siskoni mekon viime kesältä, jota sovitin eräisiin juhliin. Se ei kuitenkaan istunut suhteellisen ison vauvamahan kanssa laisinkaan. Nyt pikkuhiljaa omat mitat saavuttaneena, se oli erittäin hyvä, ellei täydellinen! Viihdyin tuossa asussa kyllä äärettömän hyvin, eikä tukalaa hetkeä tullut missään vaiheessa. Okei, vähän korkkarit alkoivat sattua jalkoihin pidemmän seisoskelun jälkeen, mutta se taitaa olla aika normaalia. Tykkäättekö asusta yhtä paljon kuin minä? 😙

Aurinkoista viikkoa just sulle!🌞

maman vapaa viikonloppu

Terkut reissunpäältä, tällä mamalla oli vapaa viikonloppu! En ole ollut vauvastani erossa muutamia tunteja enempää sen jälkeen kun sairaalasta kotiuduttiin reilut puoli vuotta sitten. Tuntui kamalalta lähteä eilen aamulla kotoa, vaikka tiesin, että miesväki pärjää vallan hyvin. Mutta pärjäisinkö minä? Automatkalla junalle taisi pari kyyneltä valua pitkin poskea. Junaan päästyä helpotti ja tuntui ihanalta istua paikallaan, ilman kiirettä. Melkein perillä ahdistus alkoi puristaa rintaa, mutta se onneksi helpotti aika äkkiä. Ikävä on painanut takaraivossa ja vähän silmäkulmissakin, mutta tämä varmasti teki enemmän kuin hyvää ihan jokaiselle. Kävin blogiystävieni Jennin ja Emilian kanssa Indiedaysin blog awards -blogigaalassa Helsingissä. Täydellinen seura kyllä kruunasi koko viikonlopun. Samalla porukalla oltiin pari vuotta sitten syksyllä samaisessa päivätapahtumassa. Oli huippua ottaa revanssi tyttöjen kanssa. Ja olihan meillä kivaa tälläkin kertaa! ❤ 

Olen oikeasti todella ylpeä itsestäni, että osasin nauttia jokaisesta hetkestä reissussa. Jotenkin äidiksi tulon myötä tämmöisiä erityisiä hetkiä - juttuja, joita tapahtuu todella harvoin - osaa arvostaa ihan eri tavalla. Vielä reilu vuosi sitten tämä olisi ollut meno muiden joukossa. Mutta nyt, kun tilanne on aivan erilainen kotona, tuntui tämä todella spesiaalilta. 

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Kivaa sunnuntaita just sulle! 😚

our day 28.3

Meidän päivärytmi on aika vakiintunut ja selkeä. Kuten varmaan aiemmin olen sanonut Kaapo on aika tarkka kellonajoista ja osaan jo ennakoida milloin hän haluaa syödä ja nukkua jne. Vaikka päivät pääsääntöisesti koostuvat jo tutuksi tulleista rutiineista, niin tykkään touhuta, mennä ja tehdä asioita niin yksin kuin vauvani kanssakin. Ja oon todella kiitollinen siitä, että lapseni kanssa on helppo liikkua oikeastaan minne vaan. Ennen pääsiäistä kirjoitinkin ylös meidän päivää ja ajattelin jakaa sen tänne, jotta pääsette kurkkaamaan millaista arkea meillä on. 

5.00 Kaapo herää. Huokaisen, koska taas viideltä. Hän alkaa räpeltää pinnasängyn pinnoja. Käännän itse kylkeä ja yritän saada unta. Isimies heräilee ja tekee lähtöä töihin.

5.45 Kaapo alkaa narista sängyssään. Käyn lämmittämässä ison pullollisen maitoa. Siinä ei kauaa mennyt, kun pullo on juotu tyhjäksi. 

6.45 Nukahdettiin vielä hetkeksi molemmat ja itsehän olisin voinut vielä jatkaa unia, mutta pikkumiehen höpöttely herätti. Nostan Kaapon viereeni ja heräillään yhdessä ennen kuin noustaan aamupesuille.

7.30 Aamupesut tehty ja päivävaatteet vaihdettu. Meikkasin ja heitin hiukset ponnarille. En ole vielä saanut itseäni täysin hereille, joten mennään vielä köllimään sänkyyn. Kaapolla olisi kyllä ollut energiaa jo muuhunkin päivän aktiviteettiin, mutta onneksi sille kelpaa myös riehua sängyssä.

8.30 Näin käy todella harvoin, mutta oltiin nukahdettu molemmat! Noustaan ylös. Kaapo alkaa leikkiä lattialla ja itse teen meille aamupalaa. Kaapolle puuroa ja mulle pieni smoothie.

9.15 Pakkaudutaan autoon ja lähdetään kohti Joensuuta. 

9.45 Mennään käymään kaupassa. Olin sopinut treffit ystäväni kanssa erään kaupan pihalle, jotta käytäisiin minibrunssin tarvikkeet ostamassa sieltä. 

10.15 Tultiin ystäväni luo ja aletaan valmistelemaan aamupalaa meille. Kaapo leikkii lattialla ja tutustuu ystäväni kissaan.

10.30 Kaapon lounasaika ja samalla brunssikin alkaa olla valmis. Syötän ensin Kaapon, jotta saan rauhassa sitten syödä itse ja höpötellä ystäväni kanssa.

11.30 Kaapo rupeaa päikkäreille. Saadaan ystäväni kanssa vielä hetki jutella ihan rauhassa.

12.45 Lähes mahdottomalta kuulostava tehtävä saada nukkuva vauva puettua ja siirrettyä autoon herättämättä suoritettu! Vien ystäväni töihin ja me lähdetään kotiin.

13.20 Toinen mahdottomalta kuulostava tehtävä siirtää nukkuva vauva autosta vaunuihin nukkumaan on suoritettu sekin! Ihmettelen tuota unenlahjaa, selkeästi isältä perittyä.. Istun hetkeksi sohvalle juomaan teetä.

14.00 Kaapo herää virkeänä uniltaan. Hän haluaa heti leikkimään ja samalla alan etsiä hänelle jotain välipalaa. 

14.10 Välipalan aika. Alan samalla suunnitella itselleni ja miehelleni päivällistä.

14.30 Köllitään ja nauretaan hetki sängyllä Kaapon kanssa.

15.00 Isimies tulee kotiin töistä ja alkaa touhuta pojan kanssa ja saan itse vapaat kädet ruuan laittoon. Kaapolle alan tehdä päivälliseksi bataattipannaria ja meille vanhemmille valmistuu perus kanakastike.

15.45 Saan bataattipannarin uunista ja maistan sitä heti. En siis ollut tehnyt sitä aiemmin. Ja vitsit. Ihan törkeen hyvää. Syön siitä itse yks neljäsosan, hups.

16.30 Kaapo syö päivällistä itse ja menee sitten pienille tehotorkuille. Saadaan sillä aikaa syödä mieheni kanssa kaksin ja jutella.

17.15 Pikkumies heräsi leikkimään ja viipottaa kovaa vauhtia menemään pallon perässä.

18.00 Teen lähtöä salille ja jätän isimiehen viettämään isi-poika-iltaa lapsensa kanssa. He alkavat jo valmistella iltapuuhia.

18.30 Salikengät jalkaan ja juoksumatolle. Kyllä tekee hyvää!

20.15 Treeni tehty ja suihkussa käyty. Meinasin poiketa vielä löylyihin istumaan, mutta jätin välistä nyt, jotta pääsen aiemmin kotiin. Kamala nälkä.

20.40 Tulen kotiin ja pienin rakas on jo yöunilla. Aletaan tehdä mieheni kanssa pientä iltapalaa ja syödään samalla, kun katsomme katsomosta salkkarit. Tästä on jo tullut perinne, saadaan samalla sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa.

21.40 Hyvää yötä!