10kk ja kuulumisia

Toivottavasti teillä oli ihana ja onnistunut juhannus! Me otettiinkin varaslähtö juhannuksen viettoon ja suunnattiin jo torstaina mökille, vaikka aluksi suunnitelmissa oli mennä vasta perjantaina. Mutta kolme mökkiyötä teki kyllä hyvää! Me grillattiin, syötiin ihan äärettömän hyvin, pelattiin mölkkyä, saunottiin, itse kävin heittämässä villasukat järveen, naurettiin, kuunneltiin Novan top200 -listaa, ihailtiin kaunista auringonlaskua, ja kaikkea mitä vain mökkeilyyn kuuluu. Kaapokin nautti saamastaan huomiosta, sillä sitä oli tarjolla enemmän kuin normaalisti. 💛

Mie jo uhosin, että taidetaan muuttaa mökille, sillä pikkumies ei ole aikoihin nukkunut kotona niin pitkään kuin mökillä. Haha. Olipa aika luksusta herätä vasta kahdeksan aikoihin uuteen päivään, kun arkena päivä alkaa jo kuuden huntturoissa.

Juhannuspäivänä minimiehelle tuli ikää jo huimat 10 kuukautta (ki 8kk). Enää vain kaksi kuukautta vauvavuotta jäljellä! En ehkä kestä tätä ajanjuoksua. Käytän vielä paljon tuota korjattua ikää, vaikka Kaapo on ottanut lähes kaikessa ikäisensä vauvat kiinni. Siitä huolimatta keskosuus on jättänyt jälkensä muhun ja lapseni on silti aina keskosena syntynyt. 

Tässä postauksessa kerroin teille Kaapon refluksista. Lääkekuurin jälkeen oireet palasivat, eikä Kaapo enää huolinut lusikkaa, vaan kieltäytyi syömästä, jos häntä syötettiin. Aloin antamaan entistä enemmän hänen syödä itse sormin. Ja nyt oon viimeisimpien viikkojen aikana saanut hämmästellä kuinka taitava sormiruokailija meillä on. Ja mikä on ihan parhainta tässä sormiruokailussa, niin refluksioireet katosivat! Keskosilla on herkästi kylläisyyden tunteen säätelyssä ongelmia ja uskon, että meillä refluksin suurin syy on juurikin ollut se, että hän on vain syönyt niin paljon kuin hänelle on ruokaa annettu. Sormiruokailun myötä hän on oppinut ilmaisemaan, kun on täynnä, eikä halua enää syödä. Sormiruokailu on myös mahdollistanut sen, että voidaan vihdoin syödä koko perhe lähes samaa ruokaa ja saadaan nauttia yhteisistä päivällishetkistä. 💛 

Myös päätös päiväkotipaikasta tuli! Kaapo aloittaa kolmen kuukauden päästä oman päikkäritaipaleensa. Ihanaa, kamalaa ja todella haikeaa. Tunteiden kirjo on äärettömän laaja. Samalla kun tätä uuden arjen alkamista odottaa innolla, niin samalla myös haluaisi, että ajan voisi pysäyttää. Odotan jo jollain tavalla töihin paluuta, mutta haluaisin myös jatkaa kotona Kaapon hoitamista. Vielä ei olla päätetty, millaisilla tunneilla töihin palaan. Uskon, että Kaapo pärjää ja hän saa päikkärissä sellaista aktiviteettia mitä tarvitsee. Välillä nimittäin tuntuu, etten itse pysty sitä niin paljon antamaan. Kaapolla on vilkas luonne, eikä hän oikeasti ole hetkeäkään paikallaan. Sylissä käydään lähinnä vain pyörähtämässä ja sitten meno jatkuu. Meidän fyssari sanoikin, että tästä lapsesta näkee selvästi sen, että hän viettää todella paljon aikaa lattialla touhuten. Kaapo on todella tarkkaavainen ja seuraakin paljon mitä ympärillä tapahtuu, mutta samalla hänen keskittymiskykynsä on jotain uskomatonta!